Majoitus

Porvoolainen vieraanvaraisuus oli kuuluisaa jo keskiajalla

Ruotsi-Suomeen syntyi majatalolaitos 1200-luvun lopulla. Talonpojat haluttiin säästää pakkomajoitukselta ja matkalaisille haluttiin turvata ravinnon ja lepopaikan saanti. Vuonna 1344 kuningas antoi säädöksen, jonka mukaan jokaisessa kaupungissa tuli olla kaksi tavernia. Näiden tuli myydä ruokaa, olutta ja rehua. Matkustajan oli maksettava ravinnosta, mutta yösijasta ei säädetty korvausta. Myöhemmin yösijastakin oli maksettava ja majataloon yhdistettiin kyydinpitovelvollisuus.

Tavernit sijaitsivat teiden varsilla noin kahden peninkulman päässä toisistaan. Niiden ulkopuolella oli mainostaulut. 1700-luvulla majataloista säädettiin varsinainen laki. Laki velvotti mm., että hinnat oli ilmoitettava majatalon seinällä ja matkustajista oli pidettävä päiväkirjaa.

Porvoo sijaitsi Turun ja Viipurin välisen pääreitin ns. Kuninkaantien eli Suuren rantatien puolivälissä ja se oli suosittu levähdyspaikka. Porvoolaiset olivat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan jo tuolloin.